bool(false) Osteopatia.fi - Terveys on Sinun
"Not only must you be able to locate the obstruction, but you must have the skill to remove it" (A.T. Still)
» Hoito
» Milloin osteopaatille
» Vastaanotolla
» Kliininen alkututkimus
» Diagnostiikka
» Hoitomenetelmät
Kirjaudu
Käyttäjätunnus:

Salasana:

» Salasana unohtunut?
Hoitomenetelmät
Yleisimpiä osteopaatin käyttämiä hoitomenetelmiä ovat nivelten manipulaatiotekniikat, artikulaatiotekniikat ja erilaiset spesifiset pehmytkudoskäsittelyt. Venytysmenetelmistä käytetyimpiä ovat MET (muscle energy technique) eli lihasaktivaatiovenytys-tekniikka, strain-counterstrain eli venytys-vastavenytystekniikka ja funktionaalinen eli toiminnallinen tekniikka. Potilaiden aktiivinen itsehoito koostuu ryhti-, koordinaatio- ja voimaharjoitteista sekä terveyskasvatuksesta, joiden avulla pyritään parempaan hoidon ennusteeseen ja hoitokierteen välttämiseen.

Manipulaatio

Manipulaatiossa nivel viedään passiivisesti fysiologiseen ääriasentoon, jossa siihen kohdistetaan suora tai vipuvarren välityksellä epäsuora voimaimpulssi. (Airaksinen ym. 1997) Tällöin nivelestä kuullaan usein napsahtava ääni, joka on merkkinä nivelpintojen erkaantumisesta toisistaan. Seurauksena on liikerajoitteisen nivelen liikkuvuuden paraneminen ja kivun lievittyminen. Osteopaattisille manipulaatiotekniikoille on ominaista tarkka lokalisaatio ja mahdollisimman vähäinen voimankäyttö. Ennen manipulaation suorittamista tulee tehdä perusteellinen tutkimus, jonka avulla toimenpiteiden tarve ja laatu arvioidaan kullakin käynnillä erikseen (Ylinen ym. 1998). Osteopaatit käyttävät useita eri manipulaatiotekniikoita, kuten HVLA (High Velocity thrust ), LVT (Low velocity thrust) MLT (Minimal lever and thrust) eli lyhyen vipuvarren tekniikka, CLT (Combined lever and thrust) eli kombinoitu tekniikka sekä NLT (Non lever and thrust) eli ei vipuvartta.

Artikulaatio

Artikulaatiossa nivel viedään ääriasentoon toistuvasti ilman voimaimpulssia käyttäen vipuvartta ja tukipistettä. Artikulaatio voidaan suorittaa akuuteissa tapauksissa myös keskiliikeradalla. Tarkoituksena on venyttää niveltä ympäröiviä lihaksia ja nivelkapselia, ja siten parantaa nivelen liikkuvuutta. Artikulaatiossa tunnustellaan liikkeen aikana nivelen ja pehmytkudosten toimintaa ja reaktiota. Liike aktivoi nivelkapselin mekanoreseptoreja, vähentää kipuviestin kulkua keskushermostossa ja on siis tehokas hoitomenetelmä.

Pehmytkudoskäsittelyt

Osteopaatit käyttävät useita erilaisia lihas- ja jännealueille kohdistuvia pehmytkudostekniikoita. Yleisimmin käytetään lihasten ns. triggerpisteisiin, lihaskalvoihin ja lihasrunkoon kohdistuvia, joko pitkittäissuuntaan tai poikittain tapahtuvia hieronta ja painallustekniikoita. Tarkoituksena on parantaa verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, sekä normalisoida hermostollisia heijasteita, jotka ylläpitävät oireita.

Met venytystekniikka

Lihasaktivaatiotekniikka, (muscle energy technigue, MET),on amerikkalaisen osteopaatin Fred L. Mitchellin 1940-luvulla kehittämä manuaalinen venytystekniikka, jossa niveltä käännetään venytettävään suuntaan ja pidetään esivenytyksessä, kun potilas yrittää ponnistaa vastakkaiseen suuntaan. Jännityksessä käytettävä voimaa säädellään tapauskohtaisesti, mutta yleensä ei käytetä maksimivoimaa.

Strain counterstrain venytystekniikka

Venytys-vastavenytystekniikka on amerikkalaisen osteopaatin Lawrence Jonesin 1960-luvulla esittämä hoitotekniikka, joka perustuu vammojen seurauksena sidekudoksiin syntyneiden aristavien pisteiden (Tender points) laukaisemiseen. Tässä tekniikassa nivel viedään siihen suuntaan, jossa venähdysvamma on tullut, mikä aiheuttaa spasmissa olevan lihaksen maksimaalisen lyhenemisen. Kun nivel palautetaan hitaasti takaisin, lihas rentoutuu, ja siinä olevien käämireseptorien yliaktiivisuus vähenee.

Funktionaalinen venytystekniikka

Amerikkalainen osteopaatti Harold Hoover kuvasi toiminnallisen venytystekniikan 1950-luvun lopulla. Siinä nivel viedään mahdollisimman kivuttomaan, ns. neutraali- asentoon, jossa liikkeen aikaansaavan pääsuorittaja ja vastavaikuttajalihaksen jännitys ovat tasapainossa.

Aktiiviset liikkuvuusharjoitteet

Osteopaatit ohjaavat säännöllisesti suoritettavia omatoimisia liikkuvuutta parantavia harjoitteita. Harjoitteet voivat koskea yleistä kehon liikkuvuutta, tai ne voidaan suunnata tiettyyn niveleen tai kehon osaan. Tyypillisimpiä ovat esimerkiksi selän taakse- ja eteentaivutusta parantavat tai kiertosuuntaiset mobilisaatio/stabilaatio harjoitteet.