Osteopaatit tekevät potilailleen kliinisen yleistutkimuksen. Neurologiseen tutkimukseen kuuluvat mm. aivohermojen, motoriikan, sensoriikan ja heijasteiden tutkiminen ja löydösten arviointi.

Nivelten ja lihasten toimintaa osteopaatit arvioivat lähinnä manuaalisilla testausmenetelmillä johon kuuluu potilaan biomekaaninen tutkimus ja arviointi. Tutkiminen sisältää selän taivutusten ja ryhtianalyysin lisäksi spesifisiä provokaatiotestejä ja segmentaalisen kinesiologisen tutkimuksen (Stoddard 1969).

Verenkierron tutkimuksista osteopatiassa käytetään mm. sydämen ja verisuoniston auskultaatiota, verenpaineen mittausta ja perifeerisen verenkierron toiminnan testausta. Potilaan kertoman oirekuvan ja kliinisen yleistutkimuksen avulla pyritään poissulkemaan osteopaattiselle hoidolle absoluuttisesti tai relatiivisesti vasta-aiheiset sairaustilat ja kartoittamaan muut hoitoon tai hoidon ennusteeseen vaikuttavat tekijät.